tuesday

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel eyes

Kelly Clarkson - Behind these hazel eyes

Juuheivaantaas.

Aargh, nyt ihan oikeest, tartten vaikka mitä uutta.

Pitää täst hipsii pikkuhiljaa Myllyyn tai kaupungille päin.

Pitäs kans käydä siel Europehouses, nyt kun se sinne Hansaan ilmesty. 

Nojaa, jipii, meen kamujen kanssa torstain kattoo Sisko tahtoisin jäädä.

Tästähän seuraa tietenkin leffa-arvio (;

Uskon et on tosi hyvä, toivotaan kans niin.

Naminami, nyt tekee mieli popparei :D

Kaverit sai jälkkää ja huudot, ku ne oli tehny vessapaperist semmosen hirveen kasan ja leikkiny sil vessas.Vaiks se kyl oli siel jo valmiiks.
Taino, osa.

Juu, ei me olla oikeest mitää tommosii lapsellisii, joskus vaa on tully vedettyy liikaa kahvii tai jotai.

Tarttetaan _OIKEESTI_ lukijoita, ei kai tää meijän blogi nyt niin huono voi olla ?Vai mitä ?

Nyt iski inspis, pakko kirjottaa tarina.

-

Katselin ympärilleni tuulisessa säässä. Olin märkä, kylmissäni ja yksin. 

Tuuli heilutti hiuksiani ja loin silmäyksen merelle. Viereeni käveli vanha mies, joka epäilemättä katseli minua. " Ootko yksin ? " mies kysyi ja kuulosti humaltuneelta. " Häivy. " tokaisin edes katsomatta häneen. " Tule mukaani. " hän sanoi jo pelottavammin tarttuen molempiin käsiini.

" En ! " huudahdin ja yritin repiä itseäni irti hänen otteestaan. " Hei, päästä hänet ! " kuului toinen ääni takaani. Käänsin päätäni ja näin toisen pojan. Hänellä oli tummat, hieman pörröiset hiukset, tumman ruskeat silmät ja hän oli pitkä & hoikka. Mies päästi käteni irti tuhahtaen. Hän ei selvästikkään ollut varautunut siihen, että satama-alueella ei olisi tähän aikaan muita. Olihan kello jo 11.  " Kiitos. " sanoin huohottaen. Kun katsoin häntä tarkemmin, näin, että hän oli uskomattoman komea ja hän hymyili. " Ei mitään, oletko kunnossa ? " poika kysyi kuulostaen hieman huolestuneelta. " Joo, ei tässä mitään. " sanoin ja pidättelin itkua. " No hyvä. Kannattaisi hipsiä jo kotiin, tähän aikaan. Tai ainakin pois satamalta. " hän sanoi ja lähti pois. Uskomatonta,  ainut ihminen joka oli saanut oloni tuntumaan edes hieman paremmalta, lähti pois. Lysähdin maahan ja annoin kyynelten valua. Nyt oloni oli vain pahempi. Istuin hetken ja päätin noudattaa hänen neuvoaan ja lähdin kävelemään kohti keskustaa. Valot sammuivat pikkuhiljaa melkein jokaisesta talosta. Ainut valoisa paikka puoli kahdeltatoista oli enää Coctail niminen yökerho kadunvarrella. Kävelin yökerhon eteen ja avasin oven. Sisällä pauhasi musiikki ja joka puolella oli tanssivia ihmisiä. Kävelin tiskille ja itkin vieläkin hieman. Yritin pyyhkiä kyyneliäni tilatessani itselleni päärynäsiiderin. Baarimikko ojensi minulle siiderin ja alkoi palvella muita asiakkaita. Siemaisin siideristäni kunnolla ja saatuani sen tyhjäksi. En tiedä kuinka monta siideriä sitten joinkaan. Kahdeksan, kymmenen vaiko viisitoista ? Kuitenkin, huonon viinapään omaten olin luultavasti eksynyt jonnekkin, sillä seuraavana aamuna heräsin täysin vieraalta sohvalta. Päätäni särki ja olo oli muutenkin kamala. Teki mieli oksentaa. " Huomenta. " kuului ääni takanani. Edessäni oli sama poika kuin satamassa. Hänen hiuksensa olivat entistäkin pörröisemmät ja hänellä oli jalassaan vain mustat bokserit. Hän istuutui viereeni ja nappasi minut syliini. Hän hymyili hetken ja suuteli sitten minua. En tajunnut mitään. Se oli ihmeellistä. Tuntui kuin olisin uponnut pilviin. Lopulta kun suudelma oli ohi, oli kysymysten vuoro. " Miksi oon täällä ? Ja miksi suutelit minua ? " kysyi ihmeissäni. " Etkö muista ? No ei ihme, olimme molemmat aivan kännissä. Näin sinut klubilla, vein kotiini hetken juteltuamme. Olit tosi huonnossa jamassa. Ja sitten ... " hän lopetti lauseensa ja virnisti. " Teimmekö ... ? " kysyin kauhuissani. Hän nyökkäsi ja suuteli minua uudestaan. Vaikka se tuntui ihanalta, minun oli pakko työntää sinut pois. " E-en edes tunne sinua. " sanoin ja tarkkailin hänen silmiään. " Mitä väliä ? " hän sanoi ja niin suutelimme uudestaan. 

-Anette

what - i'm - wearing

Heissan !

Jeejee, kirjottelen täällä taas yksikseni, Aneten luokka kun sattu lähtemään leirikouluun.. No, en oo kade koska me mennään keväällä, enkä viittiskää lähtee sinne hytisemään :D Mieluummin meen keväällä D:

Jokaselle varmaan tulee sellasii päiviä, että tuntuu, kuin mikään ei mahdu päälle, ei näytä hyvältä, yms. yms.

Mullakin on USEIN sellasia päiviä. Sillon Anette ryntää apuun, kiskoo ensimmäiset kaapista vastaantulevat vaatteet mun päälleni, ja kappas - mä näytän hyvältä.

Joskus vaan mietin mitä mä tekisin ilman siskoani.

Tässä sitte päivän asua.

Huivi & paita -  Kappahl, legginssit - H&M ja kengät - Bianco.

Näytän hirveen lyhyelt tos kuvas :DD

Muthei, katastrofi. Mul ei oo nyt mitän suuren suurta inspistä. Pelottavaa. Taisiis, just vähän aikaa sitten kirjotan teille kammottavan pitkän [ hahah ] pätkän inspistarinaa, ja nyt en keksi miten jatkaisin sitä :DD Nojaa.

P.S - Aika surkeeta. Ei edelleenkään yhtään lukijaa. HEI TYYPIT !

- Ida

storys

Hahahahaha.

Nyt mun on oikeesti ihan pakko ilahduttaa teitä mun suunnattomalla inspiraatiollani. SIIS MAHTAVAA !!!11!! Tuli sellane olo, et pakko päästä kirjottamaan, ja nyt MÄHÄN KIRJOTAN !

1.

Bedtime storys

Mä astuin ovesta ulos viileään ulkoilmaan ja kiedoin nahkatakkia enemmän ympärilleni. Viiden sentin korot kopisivat asfalttia vasten, kun mä suuntasin kohti keskustaa. Tai puistoa. Tai jotain. Mä en vaan jaksanut olla kotona.

Kaivoin esiin sytkärin ja tupakan, jonka mä sytytin ja vetäisin sauhut. Mä seisoin hetken katulampun valokeilassa ja mietin. Itseasiassa, mä en ees tiedä mitä mä mietin, mut varmaan jotain tosi syvällistä.

Kun mä olin seissyt siinä varmaan kakskytäminuuttia, se käveli mua vastaan. Mä vilkaisin sitä välinpitämättömästi ja aloin tuijotella jotain pensasaitaa. Se vaan tuijotti mua koko ajan. Oli pakko vilkasta sitä uudestaan, kuin kehotukseks, et se kääntäis katseensa pois, mut ei se tietenkään kääntänyt. Mä pakotin itseni vääntämään kasvoille jonkun hymyntapasen ja tervehtimään sitä. Se oli aika väkinäistä.

Mä sytytin uuden tupakan ja puhalsin sauhut suoraan sen naamalle. Kyllä mä tiesin olevani sille tahallani ilkee. Vaikka ei se kyllä tiennyt miks mä sille kiukuttelin, luuli kai että mulla oli menkat tai jotain. Mut ei kai mulla jatkuvasti menkat voi olla, eikä ookkaan.

Mutta kai tekin kiukuttelisitte, jos kuvittelisit löytäneenne elämänne pojan, jonka kans te sit hilluisitte ikuisuuden, tuijottelisitte sen silmiin, rakastuisitte sen hammasrakoon ja vannoisitte itellenne viettävänne koko elämänne sen kanssa, ja sitten se kertoo teille, että sillä onkin jo tyttöystävä ? Eikö tulis vähän epätoivonen olo ? Mulle ainakin. Ja jollei teille, niin ehkä ootte epänormaaleita. Tai sitten mä olen epänormaali ja te normaaleja.

" Moi ", se mutisi. Mä muistelin sitä kertaa mielessäni, kun se oli kertonut mulle sen järkyn totuuden. Mä olin hyväillyt sitä huomaamattomasti, sitten vähän villimmin, painanut helliä suudelmia sen niskaan ja silitellyt sen kättä. Sitten se oli yhtäkkiä, työntänyt mut pois, istuttanut viereensä.
" Camilla, mulla on jo tyttöystävä ". Noita sanoja se käytti. Mä ensin ollut tajunnut sen sanoja, luullut että se leikki, ja haluais, että me mentäis pidemmälle, että meistä tulis vakipari, mutta sitten, kun mä olin alkanut hivuttaa kättäni sen paidan alle, ja se oli oikeesti työntänyt mut taas pois, ne sanat iski mun tajuntaan. Mulla oli sellanen olo, että joku olis työntänyt puukon mun vatsan läpi. Mua itketti. Sitten mä vaan nousin ylös, tuijotin sitä, kumarruin uudestaan kuin antamaan suukkoa, ja läimäytin sitten sitä poskelle.

Se tuijotti mua edelleen. Ihanniinkun sillä olis jotain sanottavaa. Ja niin sillä kai olikin.
" Mennääks kahville. "
Mä en ees tiiä olikse kysymys vai toteamus. Kai se oli kysymys. Mun ei kuitenkaan tehnyt mieli kahvia, joten mä kylmästi eväsin pyynnön. Mutta koska mä halusin puhua sen kanssa, mä sanoin tulevani, jos se tarjois ja mä saisin kaakaon. Ja se lupautus ostamaan mulle kaakaon. Sitten me mentiin sinne kahvilaan.

_______

Oikeesti, mä rakastan tälläsiä kelejä, kun tulee kunnon syksy, ja mä saan verhoutua neuleisiin, leggareihin ja villasukkiin ♥
Hei tyypit, missä lukijat luuraa ? EIKÖ KUKAAN OO KIINNOSTUNEITA MEISTÄ ? Raakaa. LUKEKAA.

Ja edelleen, kutomisvinkkejä kaivataan !!!11!!

- Ida