Hahahahaha.
Nyt mun on oikeesti ihan pakko ilahduttaa teitä mun suunnattomalla inspiraatiollani. SIIS MAHTAVAA !!!11!! Tuli sellane olo, et pakko päästä kirjottamaan, ja nyt MÄHÄN KIRJOTAN !
1.
Bedtime storys
Mä astuin ovesta ulos viileään ulkoilmaan ja kiedoin nahkatakkia enemmän ympärilleni. Viiden sentin korot kopisivat asfalttia vasten, kun mä suuntasin kohti keskustaa. Tai puistoa. Tai jotain. Mä en vaan jaksanut olla kotona.
Kaivoin esiin sytkärin ja tupakan, jonka mä sytytin ja vetäisin sauhut. Mä seisoin hetken katulampun valokeilassa ja mietin. Itseasiassa, mä en ees tiedä mitä mä mietin, mut varmaan jotain tosi syvällistä.
Kun mä olin seissyt siinä varmaan kakskytäminuuttia, se käveli mua vastaan. Mä vilkaisin sitä välinpitämättömästi ja aloin tuijotella jotain pensasaitaa. Se vaan tuijotti mua koko ajan. Oli pakko vilkasta sitä uudestaan, kuin kehotukseks, et se kääntäis katseensa pois, mut ei se tietenkään kääntänyt. Mä pakotin itseni vääntämään kasvoille jonkun hymyntapasen ja tervehtimään sitä. Se oli aika väkinäistä.
Mä sytytin uuden tupakan ja puhalsin sauhut suoraan sen naamalle. Kyllä mä tiesin olevani sille tahallani ilkee. Vaikka ei se kyllä tiennyt miks mä sille kiukuttelin, luuli kai että mulla oli menkat tai jotain. Mut ei kai mulla jatkuvasti menkat voi olla, eikä ookkaan.
Mutta kai tekin kiukuttelisitte, jos kuvittelisit löytäneenne elämänne pojan, jonka kans te sit hilluisitte ikuisuuden, tuijottelisitte sen silmiin, rakastuisitte sen hammasrakoon ja vannoisitte itellenne viettävänne koko elämänne sen kanssa, ja sitten se kertoo teille, että sillä onkin jo tyttöystävä ? Eikö tulis vähän epätoivonen olo ? Mulle ainakin. Ja jollei teille, niin ehkä ootte epänormaaleita. Tai sitten mä olen epänormaali ja te normaaleja.
" Moi ", se mutisi. Mä muistelin sitä kertaa mielessäni, kun se oli kertonut mulle sen järkyn totuuden. Mä olin hyväillyt sitä huomaamattomasti, sitten vähän villimmin, painanut helliä suudelmia sen niskaan ja silitellyt sen kättä. Sitten se oli yhtäkkiä, työntänyt mut pois, istuttanut viereensä.
" Camilla, mulla on jo tyttöystävä ". Noita sanoja se käytti. Mä ensin ollut tajunnut sen sanoja, luullut että se leikki, ja haluais, että me mentäis pidemmälle, että meistä tulis vakipari, mutta sitten, kun mä olin alkanut hivuttaa kättäni sen paidan alle, ja se oli oikeesti työntänyt mut taas pois, ne sanat iski mun tajuntaan. Mulla oli sellanen olo, että joku olis työntänyt puukon mun vatsan läpi. Mua itketti. Sitten mä vaan nousin ylös, tuijotin sitä, kumarruin uudestaan kuin antamaan suukkoa, ja läimäytin sitten sitä poskelle.
Se tuijotti mua edelleen. Ihanniinkun sillä olis jotain sanottavaa. Ja niin sillä kai olikin.
" Mennääks kahville. "
Mä en ees tiiä olikse kysymys vai toteamus. Kai se oli kysymys. Mun ei kuitenkaan tehnyt mieli kahvia, joten mä kylmästi eväsin pyynnön. Mutta koska mä halusin puhua sen kanssa, mä sanoin tulevani, jos se tarjois ja mä saisin kaakaon. Ja se lupautus ostamaan mulle kaakaon. Sitten me mentiin sinne kahvilaan.
_______
Oikeesti, mä rakastan tälläsiä kelejä, kun tulee kunnon syksy, ja mä saan verhoutua neuleisiin, leggareihin ja villasukkiin ♥
Hei tyypit, missä lukijat luuraa ? EIKÖ KUKAAN OO KIINNOSTUNEITA MEISTÄ ? Raakaa. LUKEKAA.
Ja edelleen, kutomisvinkkejä kaivataan !!!11!!
- Ida
Mutta kai tekin kiukuttelisitte, jos kuvittelisit löytäneenne elämänne pojan, jonka kans te sit hilluisitte ikuisuuden, tuijottelisitte sen silmiin, rakastuisitte sen hammasrakoon ja vannoisitte itellenne viettävänne koko elämänne sen kanssa, ja sitten se kertoo teille, että sillä onkin jo tyttöystävä ? Eikö tulis vähän epätoivonen olo ? Mulle ainakin. Ja jollei teille, niin ehkä ootte epänormaaleita. Tai sitten mä olen epänormaali ja te normaaleja.
" Moi ", se mutisi. Mä muistelin sitä kertaa mielessäni, kun se oli kertonut mulle sen järkyn totuuden. Mä olin hyväillyt sitä huomaamattomasti, sitten vähän villimmin, painanut helliä suudelmia sen niskaan ja silitellyt sen kättä. Sitten se oli yhtäkkiä, työntänyt mut pois, istuttanut viereensä.
" Camilla, mulla on jo tyttöystävä ". Noita sanoja se käytti. Mä ensin ollut tajunnut sen sanoja, luullut että se leikki, ja haluais, että me mentäis pidemmälle, että meistä tulis vakipari, mutta sitten, kun mä olin alkanut hivuttaa kättäni sen paidan alle, ja se oli oikeesti työntänyt mut taas pois, ne sanat iski mun tajuntaan. Mulla oli sellanen olo, että joku olis työntänyt puukon mun vatsan läpi. Mua itketti. Sitten mä vaan nousin ylös, tuijotin sitä, kumarruin uudestaan kuin antamaan suukkoa, ja läimäytin sitten sitä poskelle.
Se tuijotti mua edelleen. Ihanniinkun sillä olis jotain sanottavaa. Ja niin sillä kai olikin.
" Mennääks kahville. "
Mä en ees tiiä olikse kysymys vai toteamus. Kai se oli kysymys. Mun ei kuitenkaan tehnyt mieli kahvia, joten mä kylmästi eväsin pyynnön. Mutta koska mä halusin puhua sen kanssa, mä sanoin tulevani, jos se tarjois ja mä saisin kaakaon. Ja se lupautus ostamaan mulle kaakaon. Sitten me mentiin sinne kahvilaan.
_______
Oikeesti, mä rakastan tälläsiä kelejä, kun tulee kunnon syksy, ja mä saan verhoutua neuleisiin, leggareihin ja villasukkiin ♥
Hei tyypit, missä lukijat luuraa ? EIKÖ KUKAAN OO KIINNOSTUNEITA MEISTÄ ? Raakaa. LUKEKAA.
Ja edelleen, kutomisvinkkejä kaivataan !!!11!!
- Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti